torstai 24. maaliskuuta 2011

J.K. ROWLING: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Kaipasin tässä eräänä päivänä jotain oikein tuttua luettavaa. Niinpä, mikä vois olla tutumpaa kuin Potterit? Luin nämä ekaa kertaa ollessani yläkouluikäinen, seiskalla tai kasilla.

Totesin tässä blogiani selaillessani, että viime kesänä luin kolme ekaa osaa jälleen kerran, mutta sitten nelosesta eteenpäin en ilmeisesti lukenut, ensi kesänä pitää kai jatkaa...

Olen lukenut Pottereita tietysti suomeksi, mutta englanniksikin aina joskus pahimmissa potterhuuruissani. Nuoruudessa luin näitä myös ruotsiksi. Ja syksyllä luin tämän ekan myös ranskaksi! Ja nyt siis taas englanniksi.

On se jännä, miten tutuimmat kirjat osaa jo melkein ulkoa. Vuorosanoja muistaa, tapahtumat tietenkin, ja jotenkin lukeminen on niin tuttua, että ihan kuin palaisi jonkinlaiseen kotiin. 

Kyllä nämä Potterit kuuluvat kuitenkin itselle rakkaisiin kirjoihin. Erityisesti kolme ekaa osaa!

3 kommenttia:

  1. Olen uskollinen mitä tulee lemppari kirjoihin ja elokuviin. En osaa kuvitella, että yhtäkkiä kasvaisin ohi jostain teoksesta, joka joskus on merkinnyt paljon. Niinpä Potteritkin tulevat olemaan kirjahyllyn asukkeina hamaan hautaana asti. Vaikka Pottereiden julkaisemisesta ei edes ole niiiin monta vuotta niin silti monet Pottereista tykänneet ovat myyneet kirjansa pois jo vuosia sitten. Vaan en minä! Näihin palataan vielä joku vuosi, kun tarinan yksityiskohdat ovat hieman unohtuneet. Ja niin kuin sanoit, olo on silloin varmasti sellainen kuin olisi tullut kotiin.

    VastaaPoista
  2. Oih, minäkin tuskin osaan ranskaa, mutta ranskanopintojen aloittamisen yhteydessä ostin myös ranskankielisen Viisasten kiven. Ja yllättävän paljon siitä kyllä ymmärtää!

    VastaaPoista
  3. Sonja, ihan totta! Ohi kasvaminen on minusta ihan pöljä ajatus. Minusta ei ikinä tule niin aikuista, etten jaksaisi lukea uudelleen lapsuuteni klassikoita, tai mitä tahansa muitakin lastenkirjoja. Aikuinenkin ihminen kaipaa tuttuja kirjoja, (tietenkin!) ja minusta myös lastenkirjojen lukeminen ylipäätään on ihan hirveän mukavaa aina joskus.

    Tessa, olet oikeassa siinä, että ei kieltä tarvitse osata täydellisesti pystyäkseen lukemaan kirjoja vieraalla kielellä ja nauttimaan niistä. Lukeminen on ehkä vähän hitaampaa ja hankalampaa, mutta siitä voi silti nauttia ihan yhtä paljon, ja kirjoista saa paljon irti myös vieraalla kielellä!

    VastaaPoista